Tutkittua tietoa primitiivireflekseistä

22.02.2025

Tutkimukset 4–6-vuotiailla terveillä lapsilla osoittivat, että 65 %:lla heistä oli aktiiviseksi jäänteitä primitiivirefleksejä.

Aika ajoin törmää keskusteluun, jossa pohditaan onko mahdollista, että primitiivirefleksit jäävät aktiiviseksi, voiko niitä ylipäänsä olla vauva-ajan jälkeen, isommilla lapsilla, aikuisilla jne.

Niinpä tämä postaus on omistettu tutkimuksille. Löydät tässä tekstissä käytettyjen tutkimusten lähdetiedot tältä välilehdeltä.

Olen käyttänyt tämän tekstin rakentamiseen ChatGPT tekoälyn apua siten, että se luki syöttämiäni tutkimuksia läpi ja poimi niistä keskeisimmät asiat tämän tekstin pohjaksi.

Primitiivirefleksit ja niiden yhteys ADHD-oireisiin sekä lapsen kehitykseen

Primitiiviset refleksit ovat synnynnäisiä liikeratoja, jotka auttavat vastasyntynyttä sopeutumaan ympäristöönsä.

Niiden olisi tarkoitus kuitenkin väistyä kehityksen edetessä, kun aivojen eri osat alkavat ohjata liikkeitä.

Jos nämä refleksit säilyvät normaalin kehityskaaren jälkeen, ne voivat vaikuttaa lapsen motoriseen kehitykseen, oppimiseen ja käyttäytymiseen.

Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että primitiivisten refleksien säilyminen voi olla yhteydessä ADHD-oireisiin ja oppimisvaikeuksiin.

ADHD ja primitiivirefleksit

Tutkimus, joka tehtiin 7–10-vuotiailla pojilla osoitti, että ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla oli merkittävästi enemmän säilyneitä primitiivirefleksejä, kuin verrokkiryhmällä.

Erityisesti seuraavien neljän refleksin –

Moro-refleksi, epäsymmetrinen tooninen niskarefleksi (ATNR), symmetrinen tooninen niskarefleksi (STNR) ja tooninen labyrinttirefleksi (TLR) – säilyminen korreloi ADHD-oireiden sekä heikentyneen matemaattisen suoriutumisen kanssa.

Tutkimusten valossa moro-refleksin säilyminen näyttäisi toimivan eräänlaisena "porttina", joka estää muiden refleksien vaimentumista.

Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin ATNR-refleksin vaikutusta kouluiässä ja todettiin, että sen säilyminen oli selvästi yhteydessä ADHD-oireisiin. Tämä viittaa siihen, että ADHD-oireet voivat olla osittain seurausta kehityksellisistä primitiivirefleksien integroitumattomuudesta.

Primitiivirefleksien vaikutus motoriseen kehitykseen

Tutkimukset 4–6-vuotiailla terveillä lapsilla osoittivat, että 65 %:lla heistä oli aktiiviseksi jäänteitä primitiivirefleksejä.

Mitä voimakkaampia refleksit olivat, sitä heikompi oli lasten motorinen koordinaatio. Lapsilla, joilla oli paljon säilyneitä refleksejä, havaittiin usein ohessa myös kömpelyyttä, tasapainovaikeuksia sekä haasteita kehonhallinnassa ja silmä-käsi-koordinaatiossa.

STNR-refleksin säilyminen voi ilmetä huonona ryhtinä, vaikeutena istua paikallaan tai esimerkiksi hitaana uimaan oppimisena.

TLR-refleksin säilyminen voi puolestaan johtaa tasapaino-ongelmiin, heikohkoon kehon liikkeiden ajoitukseen ja muuhun "virhealttiuteen" ,etenkin motorisesti.

ATNR voi aiheuttaa oppimisvaikeuksia, erityisesti lukemisessa, vasen-oikea-suunnistamisessa ja silmien liikkeiden seurannassa.

Voisiko refleksi-integraatio sitten auttaa?

Koska tutkimukset viittaavat siihen, että primitiivisten refleksien säilyminen voi liittyä ADHD:hen ja motorisiin ongelmiin, voi refleksi-integraatioharjoittelu olla hyödyllinen keino tukea lasten kehitystä, myös tutkimusten valossa.

Voidaan myös pohtia, voisiko varhainen puuttuminen auttaa ehkäisemään oppimisvaikeuksia ja parantaa lasten kehonhallintaa ja keskittymiskykyä.

Johtopäätökset

Primitiirefleksit ovat keskeinen osa ihmislapsen kehitystä, mutta niiden tulisi vaimentua jo varhaislapsuudessa.

Jos ne kuitenkin säilyvät, ne voivat vaikuttaa oppimiseen, käyttäytymiseen ja motoriseen kehitykseen. ADHD:hen liittyvät oireet voivat osittain johtua siitä, että nämä refleksit eivät ole integroituneet kunnolla.

Siksi refleksi-integraatioon perustuvat harjoitteet voivat tarjota uudenlaisen lähestymistavan ADHD:n ja muiden kehityksellisten haasteiden tukemiseen, jo laajasti käytössä olevien rinnalla.

Kuvat: Canva