Primitiivirefleksit ja hermosto 

Primitiivi- ja spastiset refleksit

Nämä varhaiset refleksit ohjaavat kehitystämme erityisen tärkeällä tavalla lapsuudessamme.

Primitiivirefleksejä tarvitaan varhaisessa kehitysvaiheessa. Ne auttavat vauvaa selviämään syntymän jälkeisessä maailmassa. Moro-refleksi esimerkiksi auttaa vauvaa reagoimaan äkillisiin ärsykkeisiin, kuten koviin ääniin tai nopeisiin asennonmuutoksiin, mikä on tärkeää selviytymisen kannalta.

•Refleksit kuten imemis- ja etsintärefleksi auttavat vauvaa löytämään äidin rinnan ja saamaan ravintoa.

• Primitiivirefleksit auttavat perusliikkeiden oppimisessa ja koordinaatiossa. Esimerkiksi ryömimisrefleksi tukee liikkumisen kehitystä. 

• Refleksit stimuloivat keskushermoston kehitystä ja auttavat aivojen ja kehon välisten yhteyksien muodostumisessa.

• Refleksit kuten tarttumisrefleksi auttavat vahvistamaan lihaksia ja motorisia taitoja, jotka ovat tarpeen myöhemmissä kehitysvaiheissa.

Vaikka primitiivirefleksit ovatkin elintärkeitä varhaisessa vaiheessa, niiden tulisi kuitenkin integroitua osaksi hermostosysteemiä.

Jos ne eivät integroidu, ne voivat aiheuttaa erilaisia haasteita hermoston toimintaan.

Mahdollisia syitä miksi refleksit voivat aktivoitua uudelleen

Primitiivirefleksit voivat aktivoitua myös uudestaan, esimerkiksi vasta aikuisiällä, vaikka olisivat vauva-aikana integroituneet ihan ajallaan..

Sensomotorinen epätasapaino

Kun primitiivirefleksit jäävät yliaktiivisiksi tai ei tarkoituksen mukaisesti toimiviksi kehoon, ne voivat aiheuttaa erilaisia oireita ja epätasapainotiloja.
Ne eivät ole kehityshäiriöitä, vaan niin kutsuttuja hermoston turhia liikemalleja, joista seuraa pääasiassa toiminnallisia hidasteita tai esteitä ihmisen kognitiiviselle, motoriselle ja fyysiselle suorituskyvylle. Vertauskuva autolla ajamisesta käsijarru päällä on aika osuva. Kyllähän se auto kulkee... mutta vähän tahmeasti.

Aktiiviseksi jääneet refleksit muun muassa aktivoivat sympaattisen hermoston toimintaa ja vähentävät parasympaattisen toimintaa, mikä kuormittaa hermostoa m ja aiheuttaa erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita.
Pidemmällä aikavälillä ne voivat aiheuttaa myös tuki-ja liikuntaelinten kiputiloja,
johtuen turhien liikemallien rajoitteista liikkuvuuteen ja voimantuottoon.

Yleisimpiä refleksejä & niiden vaikutuksia

Kaikkia refleksien vaikutuksia ei löydy kaikilta ja niiden voimakkuudet voivat vaihdella eri ihmisten välillä. Ei siis kannata liian yksityiskohtaisesti tulkita listausta, tai olettaa näiden ongelmien aina johtuvan reflekseistä. Mutta ilman muuta jos tunnistaa itsellään näitä haasteita, kannattaa myös refleksien kartoitus tehdä.

Joillain reflekseillä on myös keskenään samankaltaisia oireita.

Tässä niistä yleisimpiä:

Moro: Voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, erilaisia pelkotiloja ja stressiherkkyyttä, aistiyliherkkyyttä, ääniyliherkkyyttä, arkuutta ja vetäytyvyyttä tai hyökkäävyyttä. Keskittymiskyvyn vaikeuksia. Haasteita nukahtamisessa ja herkkäunisuutta.

Jos aktiivinen moro-refleksi löytyy, se tulisi hoitaa ensimmäisenä. Moro on reflekseistä se, joka vaikuttaa myös paljon emotionaalisella puolella, sekä muiden refleksien voimakkuuteen.

ATNR: Voi aiheuttaa kehon keskilinjan hahmottamisen ja ylittämisen ongelmia, kehon hahmotuksen ongelmia, ristiselän alueen ongelmia (myös hahmotuksessa), heikkoa reaktiokykyä. Havaitsemisen ja katseen seuraamisen haasteita. Kirjoittamisen ja lukemisen haasteita. Matemaattisia ongelmia.

Babinski: Huom. kyse ei ole medikaalisesta babinskista.
Babinski on yksi yleisimmistä. Se myös saattaa vahvistaa muiden refleksien vaikutusta. Aiheuttaa lihaskireyksiä, erityisesti alaraajoissa. Jos huomaat kengän kuluvan ison varpaan kohdalta, kannattaa tarkistaa babinskin mahdollinen olemassaolo. Voi aiheuttaa myös huonoa tasapainoa ja muita motorisia toimintahäiriöitä.

Spinal Galant: Spinal galantin ja ADHD:n väliltä on löydetty paljon yhtäläisyyksiä. Keskittymis- ja oppimisvaikeuksia, ADHD-oireiden kaltaisia haasteita, ja mm. tuntoaistin herkkyyttä, erityisesti pintatuntoaistin ongelmia. Heikkoa keskittymiskykyä, motoriikan hallinnan toimintahäiriöitä. Se voi liittyä joskus myös yökasteluun.

STNR: Istumisen levottomuutta ja vaikeutta työskennellä istuen. Istuma-asento saattaakin muistuttaa enemmän pöydällä "makoilua". Kaipaa oheistekemistä. Silmä-käsi koordinaatio voi olla heikkoa. Yleinen kömpelyys ja motoriikan hallinnan toimintahäiriöt. Myös adhd:lle tyypillistä oireilua osittain.

Mm. Headrighting refleksit: kuuluvat spastisiin reflekseihin, joiden on toivottavaa syttyä loppuun asti, sillä ne auttavat meitä kasvuiän jälkeen.

Kehittymättömät spastiset refleksit voivat aiheuttaa mm. matkapahoinvointia, motorisia liike- ja hahmotushäiriöitä, tasapainovaikeuksia, keskittymis- ja oppimisvaikeuksia, visuaalisen hahmotuksen ongelmia, kehon rytmin ongelmia, jäykkää- ja velttoa lihashallintaa. Auditiivisia ongelmia, kuulon jäsentämisen muodossa.

OCCULAR REFLEKSIT: Vaikuttavat näkökeskukseen. Ilmenee visuaalisen hahmotuksen vaikeutena, auditiivisina ongelmina (kuulon jäsentyminen)
Ajan- ja kehon rytmin ongelmina. Tällöin näkökeskus "nappaa" kuulokeskukselle lähetettyjä viestejä.

Yhteensä näitä sensomotorisia refleksejä on yli 20. Aktiivisten primitiivirefleksien aiheuttamat oireet ilmenee melko yksilöllisesti. Toisilla haasteet näkyy enemmän mentaalisen jaksamisen kanssa, esim. heikompana stressinsietokykynä, ja toisilla taas enemmän fyysisinä oireina. Myös lapsilla ja aikuisilla näissä ilmenemistavoissa saattaa olla hieman eroja.

Refleksien Hoito

Hermoston epätasapainotilaa hoidetaan refleksiharjoitteilla, jotka perustuvat mm. toiminnalliseen neurotieteeseen. Harjoitteet tukevat hermoverkoston rakentumista ja mahdollistavat refleksien tarkoituksen mukaisen toimimisen osana hermostosysteemiä.
Kun kehon turhia liikemalleja ei ole yliaktiivisena, lihastoimintaketjut pääsevät syttymään tarkoituksenmukaisella tavalla.

Sensomotorinen valmennus käytännössä

Sensomotorisen valmennuksen aloittaminen sisältää aina ensin alkukartoituksen.

Alkukartoituksessa asiakas tekee helposti toteutettavia testiliikkeitä, joissa esimerkiksi kävellään viivalla tai seurataan silmillä kynää. Osa testeistä tehdään hoitopöydällä maaten.

Jatkokäynneillä hoidetaan erilaisilla liikkeillä jäljellä olevia refleksejä, seurataan niiden integroitumista, harjoittelun etenemistä sekä tehdään tarvittaessa muutoksia kotiharjoitteluun. Jatkokäynnit ovat yleensä n.4-8 viikon välein.

Jatkokäynnit eivät tietenkään ole pakollisia, mutta refleksien kanssa työskentely vastaanotolla kotiharjoitteiden lisänä usein nopeuttaa prosessia.

Tämä integroituminen tapahtuu kaikilla yksilöllisessä tahdissa (yleensä puhutaan kuitenkin ennemmin kuukausista kuin vaikkapa viikoista). Harjoittelu on pitkäjänteistä tekemistä, mutta hyvin helposti arjessa toteutettavaa ja yleensä myös palkitsevaa.

Sensomotorisen valmennuksen hyödyt

Säännölliset kotiharjoitteet ja jatkotapaamiset (vastaanotolla tapahtuvat hoidot) parantavat hermoston toimintaa ja vähentävät oireita, kuten lihaskipuja, uupumusta, keskittymisvaikeuksia ja emotionaalisia haasteita. Oireita, jotka ovat saattaneet häiritä elämää jo vuosienkin ajan.

Sensomotorinen valmennus auttaa usein parantamaan elämänlaatua ja toimintakykyä jollain tasolla. Monien mielestä jopa merkittävästi.

Tässä yhteydessä on myös hyvä mainita, että kaikki oireilu ei tietenkään johdu aina hermostosta, eikä näin ollen myöskään poistu sensomotorisella harjoittelulla. Sensomotoriseen valmennukseen kannattaa lähteä avoimin mielin ja antaa itsensä yllättyä iloisesti sen mukana tulevista mahdollisista muutoksista. 

Entäpä voimmeko elää primitiivirefleksien kanssa, jos emme kuitenkaan halua aloittaa niiden kanssa työskentelyä?

- Ehdottomasti kyllä. Olethan elänyt niiden kanssa muutenkin mahdollisesti jo vuosia -

Tosin ilman niitä elämä saattaa muuttua melko paljon mutkattomammaksi ja moni asia tai vaiva suoranaisesti helpottua tai poistua. Eron hahmottaa selkeimmin yleensä jälkeenpäin, mikä kaikki on muuttunut.
 

Niinkuin pienet kivet kengässä. Kyllähän niidenkin kanssa pystyy kävelemään, mutta ahh, sitä tunnetta, kun saat viimein ne perhanan kivet kopisteltua pois!

Tekee suorastaan mieli juosta!