Kenelle sensomotorinen valmennus sopii?
Saan melko usein kysymyksiä kenelle sensomotorinen valmennus sopii, miten se voi hyödyttää, missä tilanteissa se sopii ja milloin ei sovi, joten tämä postaus tulee vastaamaan näihin kysymyksiin.

Ne voi heijastua myöhemmässä elämässä erilaisin oirein, yleensä juuri hermostoperäisenä oireiluna, kuten uupumuksena, jatkuvana ylivireytenä, keskittymishaasteina, toistuvina migreeneinä ym.
Näistä voimme saada jo paljon lisää informaatiota, onko oireiden mahdollinen aiheuttaja aktiiviset primitiivirefleksit.

Missä tilanteissa sensomotorinen valmennus ei ole sopiva vaihtoehto?
Esimerkiksi silloin, kun ihminen itse kokee, että aika ei ole sille juuri nyt sopiva. Elämässä saattaa yksinkertaisesti olla meneillään liian paljon, liian kuormittavia tekijöitä.
Joskus sopiva ajankohta voi tulla myöhemmin tai voidaan palata siihen mihin on aiemmin jääty, jos prosessi on esimerkiksi jouduttu jättämään kesken.
On tilanteita elämässä, jolloin muu kuormitus on niin suurta, ettei ole mahdollista alkaa refleksityöskentelyyn.
Refleksien poistumisella voi olla erilaisia vaikutuksia eri ihmisiin. Toisille ne ei aiheuta juuri mitään huomattavaa, kuin vasta jälkikäteen tarkastellen saattaa havaita mitkä asiat on voineet muuttua. Toisille taas enemmän henkistä- ja toisille fyysistä muutosta poistuessaan. Monille jotain näiden väliltä. Melko yleinen muutos on unenlaadun paraneminen.
Myös tietyt akuutit mielenterveysongelmat (kuten psykoosi) ovat esteenä harjoittelun aloittamiselle.
Sensomotoriseen valmennukseen kannattaa lähteä avoimin mielin. Sillä asenteella, että otetaan vastaan se mitä on tullakseen ja katsotaan millaisia vaikutuksia sillä voidaan saada.
Tähän mennessä kuitenkin jokainen prosessiin lähtenyt asiakas on kokenut sen jollain tavalla hyödyllisenä.
