Erityisherkkyyttä vai myös jotain muuta?

Erityisherkkyyttä vai voiko kyse olla jostain muustakin?

 

Erityisherkkyydestä puhutaan nykyään paljon – ja hyvästä syystä. (Huomiona, etta se on eri asia kuin aistiyliherkkyys) 

Moni on löytänyt erityisherkkyydestä itselleen selityksen ja helpotuksen omaan itseen, reagointiin ja kokemuksiin.

Mutta samalla yhä useampi kysyy:

Oliko tässä kuitenkaan vielä "koko tarina?" Voisiko herkkyyden taustalla olla muutakin kuin tämä yksi selitys? Entä jos keho onkin kuormittunut tavalla, jota ei pelkkä sana "herkkä" määritä?

Tässä tekstissä pohdin mm. kysymyksiä:

 

Mistä tiedät, oletko erityisherkkä, vai kenties erityisherkkä, jolla on aktiivisia primitiivirefleksejä? Vai oletko ihminen, jonka hermosto on herkistynyt jostain muusta syystä?

Mitä erityisherkkyys oikeastaan on?

Erityisherkkyys (HSP – Highly Sensitive Person) on psykologinen temperamenttipiirre, jota tutkija Elaine Aron on tutkinut 1990-luvulta alkaen. Se ei ole sairaus tai diagnoosi, vaan tapa, jolla hermosto käsittelee informaatiota.
Erityisherkät ihmiset prosessoivat aisti- ja tunnetietoa tavallista syvällisemmin. He huomaavat yksityiskohtia, reagoivat voimakkaammin ärsykkeisiin ja voivat eläytyä herkästi muiden tunteisiin.

Tyypillisiä erityisherkän piirteitä ovat esimerkiksi:

• syvä sisäinen pohdinta
• voimakas empatiakyky
• herkkyys melulle & valolle

• herkkyys sosiaalisille tilanteille
• luova tai intuitiivinen ajattelu

Aron arvioi, että noin 15–20 % ihmisistä on erityisherkkiä ja heillä kyse olisi geneettisestä, synnynnäisestä ominaisuudesta.

Mutta erityisherkkyyden rinnalle on viime vuosina noussut muitakin näkökulmia, jotka voivat auttaa meitä ymmärtämään omaa herkkyyttämme vielä tarkemmin.

 

Entä jos kyse onkin aktiivisista primitiivireflekseistä?
 

Primitiivirefleksit ovat vauvan ensimmäisiä liikemalleja, joita tarvitaan syntymässä, imemisessä, ryömimisessä ja myöhemmin ne integroituvat osaksi kehittyvää hermostoa.
Joskus nämä refleksit jää kuitenkin aktiivisiksi ja vaikuttavat hermoston toimintaan vielä aikuisuudessa.

Tämä voi näkyä kehollisina oireina, mutta myös tunne-elämässä ja käyttäytymisessä.

Moni näistä piirteistä voi päälle päin näyttää "erityisherkkyydeltä", mutta niiden taustalla on aktiivinen kehon turvajärjestelmä, eikä syvällinen tiedonkäsittely tai synnynnäinen herkkyys.

Vai onko kyse vain temperamentista tai persoonallisuudesta?

Kaikki, mikä tuntuu herkältä, ei aina tarkoita erityisherkkyyttä – tai refleksijäänteitä. Meillä jokaisella on oma temperamentti ja persoonallisuus:

• Joku on luonnostaan varovainen, mutta ei erityisherkkä.

• Toinen on herkkä kuormittumaan, koska on elänyt pitkittyneen stressin kanssa.

• Kolmas on introvertti joka tarvitsee yksinoloa palautuakseen, mutta ei väsy kuitenkaan samoista ärsykkeistä kuin erityisherkkä.
 

Myös hermostotyyppi voi selittää paljon: miten keho reagoi kuormitukseen, millainen palautumisen rytmi ihmisellä on, ja millaiset keinot oikeasti auttavat hermostoa tasapainottumaan.

 

Mistä sitten tiedän, mistä omalla kohdallani on kyse?

 

Tässä muutama pohdinnan paikka:

• Tunnistatko itsessäsi syvällistä ajattelua, luovuutta ja empatiaa,  ilman suurta kehollista epämukavuutta?

→ Erityisherkkyys voi olla osuva kuvaus.
Toisaalta se ei kuitenkaan sulje pois refleksiasiaa. 

• Onko sinulla säpsähtelyä, jatkuvaa ylivirittyneisyyttä, kehon jännitystiloja tai vaikeutta rentoutua? Mutta ehkä et tunnista erityisherkkyyden psykologisia piirteitä?

→ Kannattaa selvittää, voisiko kyse olla refleksijäänteistä. Vaikka yhtä hyvin mukana voi olla myös erityisherkkyyttä.

 

• Tuntuuko, että olet sekä syvästi herkkä, mutta myös kehollisesti kuormittunut?

→ Voi olla, että sinulla on sekä erityisherkkyyttä että aktiivisia primitiivirefleksejä.

Miksi sillä on väliä?

Kun ymmärrät, mistä oma herkkyytesi kumpuaa, voit valita itsellesi toimivimmat työkalut. Jos kyse on esimerkiksi refleksijäänteistä, meditaatio ei välttämättä yksinään riitä, vaan tarvitset liikettä, sensomotorista harjoittelua, joka auttaa hermostoa saavuttamaan tasapainon. Jos kyse on erityisherkkyydestä, ehkä tarvitset enemmän tilaa ja armollisuutta omalle ajattelulle, luovuudelle ja elämyksellisyydelle.
Tai ehkä tarvitset kaikkia näistä.

Lopuksi:

Kaikki herkkyys ei ole erityisherkkyyttä, eikä kaikki ylivireys ole akuutista stressistä johtuvaa.

Meidän hermostomme puhuvat eri kieltä. Kun opimme kuuntelemaan sitä, se kertoo meille tarinansa ja silloin voimme valita tuen, joka oikeasti auttaa.